Onni.

Onnellisuus.

Kuinka tärkeää on olla onnellinen?

Onko ihminen tyytyväinen elämäänsä vain kun on onnellinen?

Voiko tyytymätön ihminen olla silti onnellinen?

apua

Minä olen aina ollut huolissani läheisteni tyytyväisyydestä ja onnellisuudesta. Minusta tuntui hirveältä jos ja kun en kyennyt takaamaan lapsilleni onnellista elämää tai kun en voinut antaa heille jotakin mitä he halusivat tai tarvitsivat . Minua suretti , kun huomasin exäni olevan tyytymätön. Yritin pitää  jokaisen toisen onnellisena. Ja siinä samalla unohdin pitkäksi aikaa, että kai minullakin olsi pitänyt olla siihen oikeus.

Lähdin hakemaan onnea muualta. Ehkä väärällä tavalla ja väärästä suunnasta. Ehkä onnen eteen olisi pitänyt vanhassa suhteessa tehdä enemmän töitä. On helppoa olla jälkiviisas.

Onko onnellisuus edes niin tärkeää?

Ihminen tekee työnsä mahdollisimman hyvin, vaikka ei siitä kamalasti pitäisikään. Ihminen elää kyllä elämäänsä,  vaikka ei onnesta joka päivä pomppisikaan.

Onnellinen ihminen jaksaa kuitenkin paremmin. Ja tyytyväinen ihminen on onnellinen.

Jokaisella on oikeus onneen. Ja jokainen määrittelee onnen tavallaan. Toiselle se merkitsee ihan eri asioita kuin toiselle.

Minä olen yrittänyt nyt huolehtia siitä, että olisin onnellinen edes välillä. Olla tyytyväinen ihan pienistäkin asioista. Silti huomaan kantavani valtavaa syyllisyyttä siitä, että tuon tyytymättömyyteni välillä esille. Minun pitäisi osata mukautua paremmin toisten tahtoihin. Olla haluamatta turhanpäiväisyyksiä. Säästää toiset aiheuttamiltani harmeilta.

Ehkä en vieläkään osaa asettaa itseäni etusijalla. Otan ensin huomioon kaikkien muiden haluamiset ja tarpeet.  Luovun itselleni tärkeistä asioista,  jotta toiset olisivat onnellisia ja tyytyväisiä.

Ehkä jonakin päivänä vielä opin asettamaan oman onnellisuuteni muiden edelle.

Siihen asti kärsin huonosta omastatunnosta aina kun haluan jotakin muuta kuin toinen ihminen.