Erään ihmisen tarina.
Minulta kysyttiin tänään olenko pettäjä vai pettynyt?
Hän ei kysynyt olinko pettäjä vai petetty? Niinhän sitä yleensä kysytään, kun avioliitossa esiintyy ns.syrjähyppyjä.
Kai minä olen pettäjä, koska minulla oli suhde toiseen mieheen vaikka olin avioliitossa . 
Mutta olen myös pettynyt, koska ex-mieheni ei ollutkaan enää se mies johon nuorena rakastuin. Ja tietysti olen myös petetty, sillä eihän asioiden pitänyt näin mennä.
Eihän nämä asiat ikinä helppoja ja yksinkertaisia ole.
Jos samaa asiaa kysyttäisiin ex-mieheltäni, hän varmaankin sanoisi, että olen pettäjä. Itsessään hän ei näkisi mitään vikaa.
Nykyinen mieheni sanoisi, että ehdottomasti olisin petetty. Sillä hän näkee vain ex-mieheni julmuuden minua kohtaan.
Mitä sitten oikeasti tapahtui?
Menin naimisiin nuorena. Mieheni oli väkivaltainen heti suhteen alusta alkaen. Välillä oli pitkiä hyviä aikoja ja silloin kuvittelin aina mieheni muuttuvan. Ehkä hän rakastikin minua. Hänellä oli vain vääristynyt tapa sitä osoittaa. Oli syytä minussakin. Olin kärkäs sanomaan mielipiteeni vähän joka asiaan. Mutta oikeuttaako se lyömään toista?
Saimme lapsia, teimme töitä ja elimme arkea. Alkoholi oli aina mukana viikonlopuissa ja lomilla. Vihasin ja pelkäsin niitä hetkiä. Itse en juonut pisaraakaan. Lasten takia jaksoin eteenpäin. Ehkä vielä rakastinkin miestäni. Ainakin silloin, kun hän oli selvänä. Lapset kasvoivat aikuisiksi.
Seksimme huononi. En enää tuntenut saavani minkäänlaista lämpöä ja välittämistä. Emme keskustelleet asioista. Lopulta aloin jutella netissä muiden miesten kanssa. Ja sitten löysin nykyisen mieheni. Hän oli ihana ja kiltti ja välittävä ja hellä. Tapasimme muutamia kertoja. Soittelimme päivittäin. Hän auttoi minua jaksamaan. Kunnes eräänä päivänä ex-mieheni sai raivokohtauksen ja työnsi minut rajusti seinään. Silloin päätin lähteä.
Muutin heti nykyisen mieheni luokse ja täällä olen yhä.
Olenko sinun mielestäsi siis pettäjä vai pettynyt????