Suhdekiemuroita.

Tänään olen keskustellut syrjähypyistä.

Jos on aviossa, muttei enää asu puolisonsa kanssa,  seurustelee vakavasti yhden kanssa ja siinä lisäksi vielä tapailee paria muuta, niin mikä niistä on se syrjähyppy?

Edellisen esimerkin keksin, mutta kai tilanne voisi tuollainenkin olla.

Jollei ole tyytyväinen suhteeseensa, niin melko helposti sitä etsitään tyytyväisyyttä sen suhteen ulkopuolelta. Apua tyytymättömyyteen etsitään treffisivustoilta ja baareista tai vaikka harrastusten parista. Kaikkialta missä on toisia ihmisiä.

Sitten kun pääsee sisälle nettitreffisivustojen maailmaan ja sadat toistaaan ihanammat profiilit pyörivät ympärillä, tuleekin valinnanvaikeus. Miten treffailla yhtaikaa niin monien kanssa? Ja jos yksi tuntuu mukavalta niin saattaahan olla, että aivan kohta toinen vielä ihanampi ottaa yhteyttä. Milloin pitäisi lopettaa? Ja miten kummassa moisen oravanpyörän saa pysäytettyä?

Lopulta jokainen on mustasukkainen sen yhden kumppanin takia ja selityksiä joutuu keksimään satamäärin. Ja sitten tuloksena on se, että koko touhun joutuu tai saa aloittaa alusta.

Minä ainakin hullaantuisin , kun yhteydenottoja tulisi hetkessä niin paljon. Olisi ihanaa huomata olevansa haluttu. Treffeillä tulisi käytyä monta kertaa viikossa ja alkuun jokainen tuntuisi toistaan ihanammalta. Kunnes sitten huomaisi, ettei siellä joukossa ollutkaan kuin yksi lähemmän tuttavuuden arvoinen henkilö ja lopulta sekin osoittautuisi huijaukseksi.

Huijaisinko minäkin tuossa jotakuta? Jos olisin tehnyt profiilin sinne deittisivustolle.  Ja ketä kohtaan tekisin sen syrjähypyn?

Minähän olen yhä aviossa yhden kanssa ja asun toisen kanssa.

On seksiä ja on SEKSIÄ.

Minä pidän vähän ”rajummasta” seksistä. Rakastan sitä, että käteni sidotaan kiinni. Kädet tai vyö kaulan ympärillä tuntuu kiihottavalta. Pari piiskansivallusta herättää haluni. Ja onhan sitä paljon muutakin. Ihan kaikkea en tässä kuitenkaan kerro.

Mutta pidän minä myös kauniista ja hellästä rakastelemisesta.

Jotkut sanovat, etteivät saa kunnollista tyydytystä ilman rajuja otteita, ilman piiskaamista, ilman seksikkäitä vaatteita tai kenkiä tai ilman kolmatta osapuolta. Jotkut haluavat harrastaa seksiä pimeässä tai vaatteet päällä tai peiton alla. Joku ei halua mitään ihmeellistä ja joku toinen taas haluaa asioita, joita monet pitävät sairaina ja vastenmielisinä.

Tapoja taitaa olla aivan yhtä monia kuin on meitä ihmisiäkin. Ja ne kaikki ovat yhtä oikeita ja hyviä.

Ei ole olemassa sairasta, likaista tai väärää seksiä. Kunhan noudatetaan Suomen lakia ja touhutaan kahden aikuisen ihmisen yhteisestä sopimuksesta.

Toisten tapoja ei tarvitse automaattisesti hyväksyä, mutta ei niitä kannata tuomitakaan vain siksi ettei niitä ymmärretä. Asioista kannattaa ottaa ensin selvää.

Jotkut bdsm-”harrastajat” tai fetisistit vähän naureskelevat ns.vanilja- eli ”normaali”seksistä pitäville ja vaniljat taas kauhistelevat sadomasojen sairasta touhuamista. Tämän ilmaisin näin kärjistettynä.

Silti lähes jokainen bdsm”harrastaja” harrastaa ainakin joskus ”normaali”seksiä ja lähes jokainen vaniljaseksistä pitävä hakee lisämausteita seksiinsä ainakin sillointällöin bdsm-maailmasta.

Onhan esimerkiksi seksivälineiden myynti kasvanut kaiken aikaa ja fiftyshadesofgrey-kirjojen jälkeen sitomisvälineitä ja muita bdsm-välineitä myytiin melkoiset määrät.

Kukin taaplatkoon siis tyylillään. Tai ehkä nyt pitäisi sanoa, että nautinto on pääasia.

Kosto. Revenge.

Exäni väitti minun olevan kostonhimoinen, koska päätin haluta erossa oman osuuteni omaisuudestamme.

Mikä on kostoa ja mikä ei? Ja miksi toiselle halutaan kostaa?

Onko haukkuminen, panettelu ja mustamaalaaminen kostamista? Toisen omaisuuden kadottaminen ja tahallinen hajottaminen? Lemmikin poisottaminen? Viestiterrorisointi? Uhkaileminen? Toisen satuttaminen sanoin ja teoin?

Onko kostamista se, että haluaa pois huonosta suhteesta? Haluaa turvaa ja rauhaa? Haluaa oman osansa omaisuudesta ja omat muistoesineensä? Haluaa unohtaa menneen?

Kai ihminen haluaa kostaa toiselle ihmiselle kärsimänsä vääryyden. Oli se sitten todellista tai ei. Kai ihminen haluaa laittaa toisen kärsimään samalla tavalla kuin on mielestään itsekin kärsinyt. Kai loukattu ihminen yrittää saada kostamalla edes jonkinlaista tyydytystä. Kai kosto on ihmisen tapa yrittää käsitellä surujaan.

Kostaminen saa aikaan vain lisää riitoja ja mielipahaa. Se ei ratkaise mitään. Sen antama tyydytys on lyhytaikaista. Se saa ihmisen tekemään asioita ja tekoja, joita saattaa joutua katumaan lopun ikäänsä.

Kostaja on melkoinen idiootti.

Seksi.

Se aiheuttaa niin paljon ongelmia ja sydänsurujakin, mutta sitä ilmankaan ei ihminen oikein tule toimeen. Vai tuleeko sittenkin?

Onhan paljon ihmisiä, jotka elävät täysin ilman seksiä ja tulevat toimeen näennäisen hyvin. Osa on valinnut tuon tien tietoisesti, osalla ei vaan ole mahdollisuutta seksiin vaikka he sitä haluaisivatkin.

Syrjähypyt ja pettäminen. Rakastuminen ja uusi parisuhde. Hyvää oloa ja tyydyttyneisyyttä. Pahaa mieltä ja tyytymättömyyttä. Iloa ja surua. Särkyneitä sydämiä ja uusia alkuja.  Kaikki seksin aikaansaannoksia.

Ihminen tarvitsee lämpöä, kosketusta ja hellyyttä. Näin ainakin kuvittelisin. Voiko seksi olla joskus tunteetontakin? Pelkkää kylmää suorittamista kahden  ihmisen välillä. Mistä sitten tietää milloin seksi johtuu rakkaudesta ja milloin vain eläimellisestä himosta?  Ehkä se toinen haluaakin vain tyydyttää himojaan. Ehkä se toinen ei rakastakaan toista ollenkaan tosissaan. Eihän se toinenkaan silloin saa tyydytystä tunteilleen, joten kai seksikin silloin jää epätyydyttäväksi?

Ei pelkkä seksi riitä pitämään parisuhdetta kasassa. Siihen tarvitaan hellyyttä, välittämistä ja aitoa rakkauttakin.

Eikä pelkästään välittäminen riitä pitämään parisuhdetta kumpaakin osapuolta tyydyttävänä. Siihen tarvitaan seksiä ja hellyyttäkin.

Miksi jokainen asia on aina välillä näin monimutkainen?

Miksi ihminen puhuu toisesta ihmisestä niin helposti niin paljon pahaa?

Onko siihen oikeutettu silloin, kun ihmistä on omasta mielestään loukattu ja satutettu ja kohdeltu väärin?

En ymmärrä, miten ihminen voi toisessa lauseessa haukkua toisen aivan pataluhaksi ja toisessa lauseessa silmääkään räpäyttämättä vannoa rakastavansa tätä vielä suuresti. En minä ainakaan voi.

Sanotaan, ettei suutuspäissään voi suodattaa puheitaan. Että silloin tulee sanottua asioita, joita ei oikeasti tarkoita.

Eikö kuitenkin oikeasti ole niin, että silloin sanoo herkästi asiat ääneen, kun muulloin niitä ajattelee vain itsekseen? Silloin puhuu kerrankin totta vaikkakin vahingossa.

Ihan samalla tavalla selitellään, ettei kännissä tajuta mitä tulee sanoneeksi.

Eiköhän kuitenkin ole niin, että silloinkin puhutaan ääneen ne asiat, jotka selvinpäin tajutaan jättää sanomatta.

Totuus tuleekin siis suututettujen, loukattujen ja kännisten suusta!

Exälläni on uusi kumppani. Tai kai niitä on useampikin.

Hän laittoi profiilin nettideittisivustolle heti lähtöni jälkeen tai ehkä se oli siellä jo sitä aiemminkin. Hän kulki treffeillä ja samalla valitti minulle millainen vittumainen ihminen minä olin. Miksi hän purki minuun sen, ettei löytänyt mukavaa itselleen mieluista ihmistä? En kai minä siihen voinut vaikuttaa?

Minulle oli helpotus, että hän kiinnostui treffailusta. Hän jätti minut rauhaan. Koskaan sitä ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Joka kerta, kun treffit menivät pieleen tai deittikaveri ei ollutkaan mukava, hän jatkoi minun haukkumistani.

Minä toivoin, että hän löytäisi jonkun sopivan.

Ja samalla toivoin, ettei hän löytäisi sellaista.

En siksi, että olisin ollut vielä itse hänestä kiinnostunut  vaan siksi, että saisin silloin edes vähän kostettua hänelle. Että hän olisi yksin ja onneton. Niinkuin minäkin olin ollut  suhteemme aikana.

Kai minä sitten olen ilkeä ja paha ihminen. Niinkuin hän sanoo. Tosin hän ilmaisee asian aina hieman värikkäämmin.

Nyt hänellä kuitenkin on uusi kumppani. Tai niin ainakin olen kuullut. Ja oikeastaan toivotan hänelle onnea ja toivon, että hän olisi löytänyt mieleisensä ihmisen.

Ehkä minäkin voin olla nyt rauhallisin mielin onnellinen oman  rakkaani kanssa. Eikä minun enää tarvitse miettiä, mitä hän seuraavaksi keksii minua kiusatakseen.

Yleisimmät syyt suomalaisten parisuhteiden ja liittojen purkautumiseen taitavat olla viina,väkivalta ja pettäminen.

Väkivalta johtuu  liiallisesta alkoholinkäytöstä, syrjähypyt siitä että ollaan onnettomia puolison liiallisesta juomisesta ja siitä johtuvasta väkivallasta ja liiallinen juominen taas siitä, että puoliso on  pettänyt tai muuten vaan ollaan parisuhteessa onnettomia ja se toinen vituttaa niin suunnattomasti. Varsinainen oravanpyörä!

Ehkä kärjistin vähän liikaa ja oijoin mutkia liian suoriksi. Eiväthän nuo kai oikeasti ole noin mustavalkoisia asioita. Eivätkä suurimmassa osassa tapauksista syy ja seuraussuhteessa toisiinsa.

Suomalainen mies  ei osaa puhua tunteistaan. Tai ei ainakaan selvinpäin. Oikeastaan suomalainen mies ei puhu. Ollenkaan eikä mistään. Eikä ainakaan selvinpäin. Nainen taas puhuu. Aina ja kaikkialla. Ja varsinkin tunteista. Ja vaatii miestäkin puhumaan niistä vaikkei se osaa eikä halua. Miten voidaan edes olettaa että tulisimme toimeen keskenämme?

Väkivalta on väärin. Jokainen tietää sen ja yhtyy tuohon ajatukseen. Siitä huolimatta Suomessa käytetään nyrkkejä enemmän kuin tarpeeksi ratkaisemaan milloin mitäkin asiaa. Lyödään,kuristetaan,tukistetaan,läimäytetään,potkitaan,tönitään ja murjotaan toista ihmistä. Miksi? Siksikö,ettei asioista osata puhua?Vai siksikö, että ollaan liian kännissä, eikä muka osata ratkaista ongelmia toisella tapaa? Vai siksikö, että se toinen otti niin paljon päähän ja ärsytti tahallaan? Vai siksikö, että niin vaan haluttiin tehdä?

Selvinpäin kadutaan  tekojansa. Syytetään liiallista juomista. Sanotaan, ettei muisteta mitään. Pyydellään anteeksi ja luvataan, ettei enää ikinä tehdä samalla tavalla. Sanotaan, että oikeastaan kaikki johtui siitä toisesta. Mitäs ärsytti tahallaan.

Seuraavalla kerralla toimitaan taas ihan samalla tavalla kun ei muutakaan osata tai haluta.

Jossakin vaiheessa se toinen ehkä saa tarpeekseen ja kyllästyy olemaan nyrkkeilysäkkinä. Tai sitten se ei vaan enää halua katsella kännistä kumppaniaan ja kuunnella tämän tyhjänpäiväisiä selityksiä ja lupauksia. Se lähtee pois.

Eikä se toinen tajua yhtään että minkätakia.

Miksi etsit uutta rakkautta? Onhan sinulla vanhakin. Sanoi eräs keskustelukaverini minulle.

Minä en etsinyt uutta rakkautta. Minä etsin ystävää. Ihmistä, jonka kanssa keskustella kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Minä löysin sattumalta kaiken tuon lisäksi myös uuden rakkauden . Olin onnekas.

Moni kuitenkin etsii nimenomaan uutta rakkautta.

Ihminen varmaan tarvitsee rakkautta jaksaakseen arjessa. Tai sitten ihminen tarvitsee intohimoa ja seksiä. Tai uuden suhteen tuomaa jännitystä .Tai mukavaa ja turvallista ihmistä jakamaan elämän ilot ja surut.  Kaikki syyt saavat ihmiset kuitenkin etsimään uusia suhteita. Ja joskus se vanhakin voi vielä olla voimassa.

Järki ei varmaan toimi yhtäaikaa rakkauden ja intohimon kanssa. Ei kai ihminen muuten rakastuisi jo suhteessa olevaan ihmiseen tai pettäisi kumppaniaan?

Jos vanha rakkaus on yhä leiskuvaa ja suhde tai liitto kunnossa kaikilta osin, ei ihmisen tarvitse etsiä uutta rakkautta. Eikä hän silloin rakastu uuteen ihmiseen vahingossakaan.

Kuinka pian eron jälkeen on soveliasta aloittaa uusi suhde? Näin luki erään keskustelupalstan kirjoituksessa.

Ei kai tuohonkin ole olemassa jo jotakin EU:n määräämää sääntöä? ajattelin ihmeissäni. Eihän kukaan voi määrittää nykyaikana aikarajoja aivan jokaiseen asiaan. Rakkaus syttyy juuri silloin kun niin haluaa tehdä. Ei siinä järkeilyillä ole mitään sananvaltaa.

Minun uusi rakkauteni syttyi jo entisen avioliiton aikana. En minä tai uusi kumppanini niin päättänyt etukäteen, niin vain tapahtui. Ehkä kasvualusta oli rakkaudelle sopiva. Liitossani oli vihaa, inhoa , katkeruutta ja paljon selvittämättömiä asioita. Suhteemme alkoi ystävyytenä ja kasvoi siitä pikkuhiljaa. Lähes huomaamatta se kehittyi rakkaudeksi.

Toisilla uusi rakkaus voi roihahtaa heti tavatessa metrin korkuisiin liekkeihin. Tai sitten uusi rakkaus voi kehittyä intohimoisesta seksisuhteesta. Tai sitten se hiipii ennaltavaroittamatta ja kietoo kaksi ihmistä verkkoonsa.

Uusi rakkaus voi saada aikaan paljon muutakin kuin iloa ja onnea. Edellisille kumppaneille ja puolisoille se aiheuttaa väistämättä mielipahaa, katkeruutta ja vihaakin. Lapset joutuvat useasti aikuisten riitojen keskelle. Ystävillekin uusi rakkaus voi aiheuttaa päänvaivaa. Uusia ihmissuhteita aloitetaan ja joitakin vanhoja joudutaan päättämään. Sydänsurut ovat osa rakkautta.

Rakkautta voi toki yrittää vastustaakin. Käyttää järkeään tunteiden sijasta. Mutta silloin tuloksena on yleensä surullinen ja katkera ihminen.

Mistä uuden rakkauden tunnistaa? En tosiaankaan tiedä. Ehkä sen vain huomaa jossakin vaiheessa. Joskus vasta pitkienkin aikojen päästä.

Uusi rakkaani ei aluksi sanonut rakastavansa minua. Hänen mielestään se oli itsestäänselvää. Vieläkin hän sanoo sen aika harvoin ääneen. Joskus kyseenalaistan tätä ja sanon, etten yhtään voi tietää mitä hän ajattelee kun hän ei ikinä selvästi sano ajatuksiaan . Eilen hän tälläisen keskustelun päätteeksi yllätti minut ja pyysi minua kihlautumaan kanssaan. Enää minun ei tarvitse pohtia hänen rakkautensa määrää. Riittää kun katson sormusta sormessani.

Pukeudun nykyään erilailla kuin ennen. Pidän korseteista ja korkokengistä. Mitä korkeammat kengät sitä ihanammat ne ovat. Käytän kynähameita ja hulmuavia kellomekkoja. Rakastan mustaa pitsiä ja pitkiä hansikkaita. Rajaan silmäni mustalla ja käytän kirkkaanpunaista huulipunaa.

Onkohan minulla viidenkympin kriisi?

Exäni mielestä pukeudun kuin huora ja minun pitäisi kuulemma ajatella, kuinka naurettavalta näytän.

Kun lukee aiheeseen liittyviä kirjoituksia näkee ihan selvästi, että miehet peräänkuuluttavat naisellista pukeutumista korkokenkineen ja huulipunineen. Heidän mielestään suomalaiset naiset usein pukeutuvat tyylittömästi ja tylsästi. Naisten mielestä heidän pukeutumistyylinsä on helppo ja käytännöllinen. Urheilu- ja vapaa-ajan vaatteista on tullut jokapäiväisiä käyttövaatteita. Eikös suomalaisista puhuttu aiemmin tuulipukukansana? Myönnän, että kävelykengillä tai lenkkareilla on helpompaa kävellä ainakin maantiellä tai metsässä, mutta ihan joka käyttötarkoitukseen ne eivät sovi. Tai jos sopivatkin, niin ovat ainakin rumia.

Kesällä olin tyttäreni kanssa huvipuistossa. Meillä molemmilla oli melkoisen korkeat kengät. Jostakin syystä keräsimme paljon pahansuopia katseita naisilta. Miksi pitää pahastua muiden korkokengistä jos itse valitseekin jalkaansa  lenkkarit? Eiköhän ole jokaisen oma asia mitä jalkaansa laittaa. Itsehän niillä kävelee ja niistä kärsii.

Muutamat naiset sanovat korseteista, etteivät halua käyttää moisia huora-asusteita. Missä välissä niistä on tullut vain maailman vanhimman ammatin harjoittajien vaatekappaleita? Entisaikaan korsetti kuului kaikkien naisten asustukseen. Mikä peittää paremmin liikakiloja ja korostaa naisellisia muotoja, vaikkei niitä luonnostaan paljoa olisikaan? Eihän korsettia ole pakko kiristää kuin vain sen verran mikä itsestä tuntuu mukavalta. Korsetti sopii kaikenlaisille vartaloille ja tekee jokaisesta seksikkään.Kantajan iälläkään ei ole mitään merkitystä.

Miehet luonnollisesti pitävät siitä, että naiset käyttävät korsetteja ja muita seksikkäitä vaatteita. Naisten pitäisi pukeutua kuitenkin ensisijaisesti itseään miellyttääkseen. Luullakseni jokainen nainen haluaa näyttää mahdollisimman kauniilta ja hyvännäköiseltä. Eikö silloin kannata kiinnittää huomiota pukeutumiseensa?

Muutamat naiset kirjoittivat kommentteihin, ettei heidän tarvitse enää yrittää miellyttää ketään, koska ovat jo aviossa. Miksi he kokevat, etteivät heidän miehensä haluaisi nähdä vaimojansa seksikkäinä ja viettelevinä ainakin välillä?  Tästäpä päästäänkin sitten sujuvasti kipinän ja intohimon katoamiseen parisuhteessa ja siitä koituviin ongelmiin. Ehkä tässä on siihen yksi syy?

Aika monet sanoivat, etteivät kehtaa pukea päälleen mitään erilaista, koska tuntevat olevansa liian rumia ja epäsuhtaisia tai liian vanhoja. Niin minäkin aluksi ajattelin, mutta sitten tajusin ettei minun tarvitse ottaa aina ja kaikessa huomioon muiden mielipiteitä. Jos minä haluan pukea maxikorkeat kiiltonahkaiset saappaat, vaikka kävelenkin kepin kanssa, niin minä puen ne vaikka saankin osakseni paheksuntaa. On siellä joukossa ihan riittävästi niitä hyväksyviäkin katseita.