Minä keitän kumppanilleni kahvin aamulla  ja teen illalla eväät jääkaappiin valmiiksi, vaikka olisimmekin illalla riidoissa.

Minä teen ruuan, vaikka olisinkin hänelle vihainen. Pesen hänenkin pyykkinsä. Siivoan hänenkin jälkensä ja tiskaan hänenkin tiskinsä.

Hiljaa en osaa olla. Jos jokin asia ärsyttää, niin sanon sen aivan varmasti.

Ehkä naisiin iskostunut hoivavietti saa naiset tekemään asioita suutuksissaankin puolisonsa tai kumppaninsa puolesta.

Mies on erilainen. Mies istuu hiljaa ja mököttää. Katsoo telkkaria tai pelaa tietokoneella. Mies ei halua keskustella eikä ainakaan puhua tunteistaan. Kun mies kokee tulleensa loukatuksi hän vetäytyy kuoreensa ja kiroaa, kun tulikin alettua olemaan tuommoisen akan kanssa.

Mies keittää itselleen iltakahvit ja tekee itselleen leivän. Eikä hänelle tule mieleenkään kysyä haluaisiko nainen ehkä jotakin.

rauhassa

 

Kumppanini koki tänään tulleensa väärinkohdelluksi ja loukatuksi. Meidän piti mennä muualle syömään, mutta hänpä ilmoittikin lähtevänsä sinne yksinään. Häntä ei vähääkään kiinnostanut etten minä ollut syönyt koko päivänä muuta kuin leipää. Eikä hän huomannut käytöstäänkään ennenkuin minä asiasta kauniisti hänelle sanoin. Silloin hän pyysi minuakin mukaan, mutta enhän minä enää halunnut lähteä.

Silti minä teen taas hänelle eväät ja keitän kahvin. Ja pesen pyykit ja imuroin.

Mutta ehkä  olenkin ihan hiljaa.

Ainakin pari tuntia…tai edes yhden vartin.