Exälläni on uusi kumppani. Tai kai niitä on useampikin.
Hän laittoi profiilin nettideittisivustolle heti lähtöni jälkeen tai ehkä se oli siellä jo sitä aiemminkin. Hän kulki treffeillä ja samalla valitti minulle millainen vittumainen ihminen minä olin. Miksi hän purki minuun sen, ettei löytänyt mukavaa itselleen mieluista ihmistä? En kai minä siihen voinut vaikuttaa?
Minulle oli helpotus, että hän kiinnostui treffailusta. Hän jätti minut rauhaan. Koskaan sitä ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Joka kerta, kun treffit menivät pieleen tai deittikaveri ei ollutkaan mukava, hän jatkoi minun haukkumistani.
Minä toivoin, että hän löytäisi jonkun sopivan.
Ja samalla toivoin, ettei hän löytäisi sellaista.
En siksi, että olisin ollut vielä itse hänestä kiinnostunut vaan siksi, että saisin silloin edes vähän kostettua hänelle. Että hän olisi yksin ja onneton. Niinkuin minäkin olin ollut suhteemme aikana.
Kai minä sitten olen ilkeä ja paha ihminen. Niinkuin hän sanoo. Tosin hän ilmaisee asian aina hieman värikkäämmin.
Nyt hänellä kuitenkin on uusi kumppani. Tai niin ainakin olen kuullut. Ja oikeastaan toivotan hänelle onnea ja toivon, että hän olisi löytänyt mieleisensä ihmisen.
Ehkä minäkin voin olla nyt rauhallisin mielin onnellinen oman rakkaani kanssa. Eikä minun enää tarvitse miettiä, mitä hän seuraavaksi keksii minua kiusatakseen.
Vastaa