Arki tuntuu tylsältä.

Oma elämä tuntuu loputtoman pitkästyttävältä.

Seksiä ei ole tarpeeksi eikä ainakaan sellaista mitä haluaisi.

Parisuhde on jämähtänyt.

Romantiikka kadonnut ihan kokonaan.

 

Näin voisi kuvailla elämäänsä ainakin puolet suomalaisista.

On vuoden pimein aika ja se koettelee ihmisten jaksamista.

kauneus

 

Miksi ihminen vajoaa niin helposti synkkyyteen ja itsesäälin valtaan?

Eikö loppujen lopuksi ole ihan itsestään kiinni miten elämäänsä elää ja miten siihen suhtautuu?

Jos päättää olla tyytyväinen elämäänsä, niin eiköhän siihen silloin olekin.

Miksi mikään ei tunnu riittävän vaan aina halutaan jotakin enemmän?

Pitäisikö välillä muistaa olla iloinen ihan pienistäkin asioista?

 

Minäkin syyllistyn samaan. Voivottelen tylsää elämääni. Huomaan kaikki epäkohdat ja jätän huomaamatta hyvät asiat. Pidän kumppaniani välillä maailman epäromanttisimpana ja välinpitämättömimpänä ihmisenä, enkä huomaa kuinka hän katsoo minuun onnellisena tai puristaa kättäni kesken telkkarin katsomisen. Tai kuinka hän rankan työpäivän jälkeen vie minut katsomaan merta vaikka varmasti mieluummin menisi lepäämään.

Miksi odotan elämän olevan jotakin muuta kuin mitä se jo on? Miksen osaa nauttia nykyhetkestä? Miksi minusta tuntuu, että elämäni menee hukkaan jollei koko ajan tapahdu jotakin erikoista?

Miksi mikään ei riitä?