Minulla on ongelmainen suhde alkoholiin.
Toissaviikonloppuna join yhden siiderin. Pidän siiderin mausta, mutta en pidä siitä tunteesta mikä alkoholista tulee. Nähtävästi minusta ei siis saa alkoholistia tekemälläkään.
Toiset voivat juoda seurassani ihan vapaasti. Tai näin ainakin haluan uskotella itselleni. Mutta MUTTA…huomaan tarkkailevani niitä juojia ja laitan merkille heidän käytöksensä muuttumisen ja tulen ahdistuneeksi. Pelkään, että he eivät enää hallitse käytöstään. Pelkään, että tapahtuu jotakin pahaa. Tunnen turvattomuutta. Inhoan, kun joku käyttäytyy kännissä naurettavasti tai typerästi. Inhoan, kun känninen ei enää osaa tai pysty juttelemaan normaalisti ja järkevästi.
Olen se tosikko. Se jolla ei tunnu olevan hauskaa. Se joka ei naura eikä riehu.
Historiassani on ollut viinaa ja siitä johtuvaa väkivaltaa. Jokaviikonloppuista pelkoa. Epävarmuutta siitä voiko rakastamaansa ihmiseen luottaa.
Se on jättänyt minuun merkkinsä. Ja se merkki on syöpynyt minuun syvälle.
Vastaa