Miksi ihminen puhuu toisesta ihmisestä niin helposti niin paljon pahaa?
Onko siihen oikeutettu silloin, kun ihmistä on omasta mielestään loukattu ja satutettu ja kohdeltu väärin?
En ymmärrä, miten ihminen voi toisessa lauseessa haukkua toisen aivan pataluhaksi ja toisessa lauseessa silmääkään räpäyttämättä vannoa rakastavansa tätä vielä suuresti. En minä ainakaan voi.
Sanotaan, ettei suutuspäissään voi suodattaa puheitaan. Että silloin tulee sanottua asioita, joita ei oikeasti tarkoita.
Eikö kuitenkin oikeasti ole niin, että silloin sanoo herkästi asiat ääneen, kun muulloin niitä ajattelee vain itsekseen? Silloin puhuu kerrankin totta vaikkakin vahingossa.
Ihan samalla tavalla selitellään, ettei kännissä tajuta mitä tulee sanoneeksi.
Eiköhän kuitenkin ole niin, että silloinkin puhutaan ääneen ne asiat, jotka selvinpäin tajutaan jättää sanomatta.
Totuus tuleekin siis suututettujen, loukattujen ja kännisten suusta!
Vastaa